For six hours we shot through the b

For six hours we shot through the barren landscape of the Karoo desert in South Africa. Just rocks and sand and baking sun. Knowing our journey was ending, Daniel and I just wanted to remember all we had seen and done. He used a camera. I used words. I had already finished three notebooks and was into the fourth, a beautiful leather notebook I'd bought in a market in Mozambique.
Southern Africa was full of stories. And visions. We were almost drunk on sensations. The roaring of the water at Victoria Falls, the impossible silence of the Okavango Delta in Botswana. And then the other things: dogs in the streets, whole families in Soweto living in one room, a kilometre from clean water.
As we drove towards the setting sun, a quietness fell over us. The road was empty - we hadn't seen another car for hours. And as I drove, something caught my eye, something moving next to me. I glanced in the mirror of the ar; I glanced sideways to the right, and that was when I saw them. Next to us, by the side of the road, thirty, forty wild horses were racing the car, a cloud of dust rising behind them - brown, muscular horses almost close enough to touch them, to smell their hot breath. I didn't know how long they had been there next to us.
I shouted to Dan :"Look!" but he was in a deep sleep, his camera lying useless by his feet. They raced the car for a few seconds, then disapperaed far behind us, a memory of heroic forms in the red landscape.
When Daniel woke up an hour later I told him what had happened.
"Wild horses?" he said. "Why didn't you wake me up?"
"I tried but they were gone after a few seconds."
"Are you sure you didn't dream it?"
"You were the only one who was sleeping."
"Typical," he said. "The best photos are the ones we never take."
We checked into a dusty hotel and slept the sleep of the dead

Результаты (финский) 1:

Kuusi tuntia Kuvasimme kautta Etelä-Afrikan Karoo-desert karu maisema. Vain kiviä ja hiekkaa ja paistaminen aurinko. Tietäen matkamme päättyy, Daniel ja halusin muistaa kaikkia oli nähnyt ja tehnyt. Hän käytti kamera. Käytin sanoja. Oli jo päättynyt kolme kannettavat ja oli neljäs, kaunis nahka notebook olin ostanut markkinoilla Mosambikissa.Eteläisen Afrikan oli täynnä tarinoita. Ja visioita. Olimme melkein humalassa tuntemuksia. Möly veden Victorian putoukset Okavango Delta Botswanassa mahdotonta hiljaisuus. Ja sitten muut asiat: koiria kaduilla, koko perheet Soweto asuvat yhdessä huoneessa, kilometrin päässä puhdasta vettä.Ajoimme kohti auringon hiljaisuus kaatui meille. Tie oli tyhjä - ei ollut nähnyt toisen auton tuntikausia. Ja kuten olen ajoi jotain kiinni minun silmään, jotain liikkuu vieressä. Vilkaisin peilin ar; Vilkaisin sivuttain oikealle ja se oli kun näin heidät. Vieressä meille puolella road kolmekymmentä, neljäkymmentä luonnonvaraiset hevoset olivat kilpa auton, niin hinnan nousu takana - ruskea, lihaksikas hevosia lähes tiivistä koskettaa niitä haju kuumaa hengitystä. En tiedä kauanko siellä olisi voinut vierellämme.Huusin Dan: "Look!", mutta hän oli unessa hänen kamera, hänen jalkansa hyödytön lepäillä. Ne ajanut autoa muutaman sekunnin jälkeen disapperaed ohi, muisti sankarillinen lomakkeiden punainen maisema.Kun Daniel heräsi tuntia myöhemmin kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut."Wild hevosia?", hän sanoi. "Miksi ei voit herättää minut?""Yritin, mutta he olivat menneet muutaman sekunnin kuluttua.""Oletko varma, että ei unelma?""Sinä olit ainoa, joka nukkui.""Tyypillinen," hän sanoi. "Parhaat kuvat ovat niitä, emme koskaan ota."Tarkastetaan osaksi pölyinen hotelli ja nukkui kuollut nukkua

Результаты (финский) 2:

Kuusi tuntia me ammuttiin kautta karu maisema Karoo autiomaassa Etelä-Afrikassa. Vain kiviä ja hiekkaa ja leivontaan aurinko. Tietäen matkamme oli päättymässä, Daniel ja halusin vain muistaa kaikki olimme nähneet ja tehneet. Hän käytti kamera. Käytin sanaa. Olin jo lopettanut kolme kannettavat ja oli neljänteen, kaunis nahka muistikirja olin ostanut markkinoilla Mosambikissa.
eteläisessä Afrikassa oli täynnä tarinoita. Ja visioita. Olimme melkein juoneet tuntemuksia. Möly veden Victoria Falls, mahdoton hiljaisuus Okavango Delta Botswana. Ja sitten muut asiat: koiria kaduilla, kokonaisia ​​perheitä Soweto asuvat yhdessä huoneessa, kilometrin päässä puhdasta vettä.
Ajoimme kohti laskevaa aurinkoa, hiljaisuus kaatui meille. Tie oli tyhjä - emme olleet nähneet toisen auton tuntikausia. Ja kun ajoin, jotain pisti silmään, jotain liikkuvat viereeni. Vilkaisin peiliin ar; Vilkaisin sivuttain oikealle, ja se oli kun näin heidät. Vierellämme, jonka puolella tietä, kolmekymmentä, neljäkymmentä villihevosia oli kilpa-auto, pölypilven nousussa takana - ruskea, lihaksikas hevosia melkein tarpeeksi lähellä koskettaa niitä, haistaa heidän kuumaa hengitystä. En tiedä, kuinka kauan he olivat olleet siellä vieressä meille.
Huusin Dan: "Katsokaa!" mutta hän oli syvässä unessa, hänen kamera makasi hyödytön hänen jalkansa. He kiirehtivät auton muutaman sekunnin, sitten disapperaed kaukana meistä, muisto sankarillinen muotoja punaisella maisemaan.
Kun Daniel heräsin tuntia myöhemmin kerroin hänelle mitä oli tapahtunut.
"Wild hevosia?" hän sanoi. "Miksi et herättää minut?"
"Yritin, mutta he olivat menneet muutaman sekunnin kuluttua."
"Oletko varma et unta se?"
"Olit ainoa, joka nukkui."
"Tyypillinen, " hän sanoi. "Parhaat kuvat ovat niitä emme koskaan ota."
Pyysimme osaksi pölyinen hotelli ja nukkui unta kuolleiden

Результаты (финский) 3:

kuusi tuntia meidän ampua karu maisema - karoon autiomaassa etelä - afrikassa.vain kiviä, hiekkaa ja paahtava aurinko.tietäen, että matkamme päättyy, daniel ja minä vain halusin muistaa, meillä oli nähnyt ja tehnyt.hän käyttää kameraa.käytin sanoja.olin jo valmis kolmen muistikirjamikrot ja oli neljäs, upea nahkatakki, jonka olin ostanut markkinoilla, mosambikissa.
etelä - afrikka on täynnä tarinoita.ja näyt.olimme melkein humalassa tuntemuksia.the roaring vedestä victoria 's falls, mahdotonta! okavangon deltaa botswanassa.ja sitten muista asioista: koirat kadulla koko perhettä sowetosta elää yhdessä huoneessa, kilometrin puhtaasta vedestä.
, kun ajoimme kohti laskevaa aurinkoa, hiljaisuus valtasi meidät.tie oli tyhjä, - emme olisi nähneet toista autoa tuntikausia.ja kun ajoin, huomasin jotain, jotain muuta vieressäni.olen vilkaissut peiliin, että ar, vilkaisin sivuttain oikealle, ja silloin näin heidät.seuraavaksi meille tien reunassa, 30, 40 villi hevoset olivat kilpa - auto, pölypilvi nousee heidän takanaan - brown.lihaksikas hevoset melkein tarpeeksi lähellä koskettaa, haista niiden kuumaa hengitystä.en tiedä, kuinka kauan se on ollut siellä vieressä.
- huusin dan: "katsokaa!"mutta hän oli syvässä unessa, kameran valehteleva hyödytön jaloista.he kilpaa auton pari sekuntia, sitten disapperaed kaukana takanamme, muisto sankarillinen muotoihin, punainen maisema.
kun daniel. heräsin tunti myöhemmin kerroin hänelle, mitä oli tapahtunut.
"wild horses"?hän sanoi, ".mikset herättänyt minua? "
"" yritin, mutta he olivat poissa muutaman sekunnin kuluttua. "
" oletko varma, ettet nähnyt sitä? "
"olit ainoa, joka oli nukkumassa."
"tyypillinen", hän sanoi. "parhaat kuvat ovat niitä, emme koskaan ota. "
kirjauduimme on pölyinen, hotelli - ja nukkui nukkuvaa kuollutta